Sukulaissynttärit ei ole koskaan kuuluneet mun lempparitapahtumiin. Mulle ne merkitsee sitä, että täytyy pitää yllä mukavaa small talkkia ja kertoilla asioistaan ihmisille, joilla on velvollisuus esittää kiinnostunutta. Suoraan sanoen mä oon aika varma, että mun viimeisimmän matikankokeen numero ja lukiossa hankitut kaverientapaiset häviää niiden mielestä ennen kun ulko-ovi on sulkeutunut kunnolla. Tosin eihän ne mun kuulumisia sinne tulleet kuuntelemaan, vaan vaihtamaan viimeisimpiä juoruja ja päivittelemään niiden sukulaisten elämäntilannetta, jotka eivät ole paikalla. Joka ikisessä sukulaisjuhlassa oli ne sitten häät, synttärit tai hautajaiset, mä mietin samaa asiaa: pitääkö mun todella jatkaa näiden ihmisten kanssa yhteydenpitoa sittenkin kun mä asun omillani enkä tule enää samassa paketissa vanhempieni kanssa? Luultavasti.

Näin 16-vuotiaana mulla olisi jo perjaatteessa päätösvalta siitä, pidänkö mä sukulaisille synttäreitä vai en. Luontainen reaktio oli ehdoton ei, ylempänä kuvatuista syistä. Ongelmana oli (kuten aina) vain yksi pikku juttu: ruoka. Miten mä voisin missata tällaisen tilaisuuden leipoa kasan herkkuja ilman vaaraa, että niitä jää jääkaappiin päiväkausiksi houkuttelemaan? Arjessa mulla on aina sama dilemma: mä haluan leipoa, mutta tiedän, ettei mun perhe siitä satsista yhdellä kerralla selviä vaikka kautsusin kaverin auttamaan. Jos mä jotain vihaan niin sitä, kun jääkaappiin jää pariksi päiväksi puolikas omenapiirakka.

Ja pakko myöntää, että synttärirahoilla oli myös oma osuutensa päätöksenteossa.

Joten naiset ja herrat, tässä se on: mun synttäreiden menu, kaikki mun itse leipomia! (Äiti vain kulki perässä rätin kanssa.)


Edellisenä päivänä valmistelin kaksi ruokaa. Nämä dominopallerot olivat mukavan simppeleitä tehdä, puolet ovat vanilija-mansikan makuisia ja puolet lime-vanilijan. Pistin tehosekoittineen (ehdottomasti lempivälineeni keittiössä) dominoita ja purkillisen tuorejuustoa. Pyörittelin koskein sormin palleroita, pyöräytin ne sulassa suklaassa ja ripottelin päälle nompparelleja (noinko se kirjoitetaan?). Saivat jähmettyä leivinpaperin päällä huoneenlämmössä. Ihanan pehmeitä sisältä, vieraan vertasivat neekerinpusuihin. Kaverini olivat aivan hulluina näihin. Tämän ohjeen olin leikannut jostain ruokalehdestä.


Now here's the tough part: juustokakku. Täytekakut ovat se turvallinen ja yleinen vaihtoehto synttäriellä, mutta mun mielestä aivan liian tylsiä. Mun synttärit, I do what I want! Ohje oli jenkkiläinen, joka tuottaa aina omat vaikeutensa mm. määrien kääntämisessä. Toi "swirl" (en tiedä miten kääntäisin sen...) on mansikasta ja onnistui ainakin vähän paremmin kuin betaversiossa, jonka tein
aiemmin samalla viikolla. Ei se nätein mahdollisin ole, mutta ainakin se näyttää "itse tehdyltä" kuten äiti asian ilmaisi.


Tää mua ärsytti: siitä tuli jostain syystä tosi matala! Itse tykkään paljon enemmän pienestä ja korkeasta kuin laajasta ja matalasta. Pitänee hankkia vielä pienempi irtopohjavuoka...


Pelkäsin että se leviää joten otin kuvan ennen vuoan poistamista. xD Anyways jos kiinnostuneita löytyy, voin käännellä reseptiä tänne.


Suolaisen ruuan hommaa toimitti fetapinaattipiirakka, jonka ohjeen olin leikellyt jostain Pirkan tai K-kaupan ilmaislehtisestä (mulla on kokonainen vihollinen sellaisia). En ole ennen tehnyt rahkataikinaa (ainakaan muistaakseni) ja se oli todella vaikeaa käsitellä. Se tarttui kaulimeen, lusikkaan, sormiin... Eikä auttanut vaikka kuinka paljon ripotteli jauhoja. Lopulta sain kuin sainkin sen taiteiltua vuoan pohjalle ja loppu oli melko helppoa. Päälle kuullotettua purjoa ja valkosipulia ja sitten simppeli pakastepinaatti-rahkaseos. Ja lopuksi iso kasa fetaa. Vieraiden reaktiot olivat positiiviset.


Ja lopuksi mun synttäreiden päätähti: cupcakesit! (Ei "muffinssit" eikä todellakaan "kuppikakut", tästä luvassa ragea myöhemmin.) Vanilijacupcakesit olivat vaikea pala. Ensimmäinen erä oli oudon värinen ja toinen ei kohonnut. Maussa ei kuitenkaan ollut valittamisen varaa kaverini haluaa synttärilahjaksi kulhollisen vanilijakuorrutusta jota on lisää tässä:


Parhaiten onnistuivat suklaacupcakesit. Niitä olisi voinut tehdä enemmänkin.


Tässä siis mun synttäriherkut, kiitos lukemisesta ja seuraavaan kertaan!