Heippa vain kaikki olemattomat lukijat!
(Tää on toinen kerta kun kirjoitan tätä postausta, kiitos joko koneen tai vuodatuksen. Pahoittelen jos vitutus paistaa läpi tekstistä.)
Aamulla heräsin ensimmäisen kerran korkeaan, kimakkaan valitukseen. Mistä se marsu voi tietää tismalleen milloin kello on kahdeksan? Vastustin halua viskata koko otuksen ulos ikkunasta mättäessäni sille ruokaa. Olen parhaillaan syyslomalla, joten kaaduin hyvällä omallatunnolla takaisin peittojen alle. Toisen kerran uneni katkaisi terävä koputus. Avasin suuni kiroukseen, kun ovenraosta alkoi kuulua laulua: "Paljon onnea vaan..." Ai niin joo.

Ja näin tuli kuudestoista vuosi täyteen. Yleensähän sitä jotenkin tiedostaa koko yön aina sinne heräämisen asti, että synttäriaamu lähestyy ja odotettavissa on lahjoja ja hyvällä tuurilla aamiainen sänkyyn. Mulla se oli vähän eri asia, koska en odottanut mitään lahjoja. Äiti on vielä (turhaan) varmistanut mun tajunneen, että tän viikonlopun Rooman reissu on mun synttärilahja. Se riittää mulle paremmin kuin hyvin. Oikeastaan se on paras lahja joka tulee näin kylmiltään mieleen. Mutta yllättäen mun 7-vuotias pikkusisko oli "ostanut" mulle lahjan, joka kieltämättä oli aika mahtava.

Normaalisti mä en pitäisi synttärilahjojeni listausta blogikirjoituksen arvoisena aiheena, mutta jostain syystä kaikissa mun ei-rahan-muodossa-olevissa lahjoissa on havaittavissa sama teema. Eiköhän siirrytä kuviin.


Kyllä, olen tosi lahjakas asettelussa... Oikeestaan jouduin seisomaan tuolilla että sain edes näin paljon kuvaan.


Kavereiltani sain yhteensä seitsemän levyä suklaata. Yksi hävisi mystisesti jo parin päivän aikana (hups) mutta loput on pakastimessa. Syön palan päivässä ja katson kuinka pitkälle ne riittävät. Jossain laihdutusjutussa suositeltiin joko säännöstelemään herkut pieniin määriin usein tai pitänään yhden päivän/aterian jolloin saa syödä mitä vain. Mulla se menee aina överiksi, joten kokeilen nyt tätä...'

Tää on paras lahja jonka oon kummiltani saanu. Reilun kaupan hot chocolate spoon! Se pistetään pariksi minuutiksi kuumaan maitoon ja annetaan sulaa sinne. Näitä myydään kuulemma Reilun kaupan Tähdessä, Helsingissä. Mun elämällä on uusi tarkoitus: sen löytäminen. Näitä saa kuulemma myös minttusuklaana.

Tää on se mun pikkusiskon lahja. Suklaafonsuesetti! Mun sensuroimattomat ajatukset kun sain tän: "Herranjumala oon mä tällaisia nähnyt netissä mutten tienny että näitä on oikeesti olemassa mitä mä tekisin ja kenelle voi jumalauta". Tai jotain sinne päin.

En oikein tiiä... Osoittaako nää lahjat että ihmiset tuntee mut tosi hyvin vai sen, ettei ne tunne mua ollenkaan? Sen mä tiedän, että edessä on paljon säännöstelyä, pihtaamista ja suunnittelua. Voiko uuden, terveellisemmän elämän aloittaminen näin suuren suklaamäärän kanssa onnistua?

Side note: Oon oppinut toimimaan kuvien kanssa Vuodatuksessa jo paljon paremmin, mutta jostain syystä niiden muokkaukset ei näy yhtään. Käyttäisin paljon mielummin kuvia, joissa on varjostukset ja värit kohdillaan, mutta toistaiseksi pitänee tyytyä näihin.

Kiitos ja kumarrus!