Hei sinä joka olet yllätyksekseni päätynyt lukemaan blogiani! Tämä eka kirjoitus tulee olemaan vähän sekavaa esittelyä ja muuta sälää. Koita kestää, seuraavilla postauksilla tulee olemaan selkeämmät teemat.

Aloitetaan esittelyllä. Olen siis 16-vuotias (no, tavallaan) Helsingissä lukiota käyvä naisenalku. Kirjoitan Frances-nimimerkin takana, koska haluaisin, että blogini olisi enemmän kuin pinnallista tein-sitä-ja-tätä -löpinää, jollaisiin törmää melko usein varsinkin kun on mun ikäryhmän blogeista kyse. Pääpaino tulee olemaan ruualla, koska siitä mulla riittää asiaa kirjan kirjoittamiseen asti. Lisäksi tulen varmaan kirjoittamaan matkailusta (toinen asia, joka on lähellä sydäntä, mutta jota en voi toteuttaa niin paljon kuin haluaisin), kirjoista, harrastuksista, opiskelusta ja ehkä jopa tunne-elämästä.
Olen pallotellut bloggaamis-ajatusta jo aika pitkään, mutta aika ei ole ikinä tuntunut sopivalta. Jotain on aina ollut jotenkin kesken. Tämän viikon keskiviikkona on virallisesti mun 16-vuotis syntymäpäivä (vaikka oon laskenut itseni sen ikäiseksi jo jonkin aikaa) ja mulla on tapaaminen mun kuntosalin omaohjaajan kanssa. Mulle mietitään valmiiksi jonkin sortin kunto-ohjelma, jota mä itse rupean noudattamaan. Tavoitteena olisi saada kunto nousemaan, kiinteämpi keskivartalo ja normaalikokoiset käsivarret. Oon todella skeptinen ihminen mitä tulee painon pudottamiseen liikkumalla, joten aloitan myös jonkin sortin elämäntaparemontin. Perusruokaa ei juurikaan tarvitse muuttaa, mutta herkuttelussa on vielä työstämistä. Joka tapauksessa mä näen tän hetken ikään kuin alusta aloittamisena ja siksi tää on oikea hetki aloittaa blogin kirjoittaminen.

Syömisen kanssa onkin tullut kamppailtua. Vasta alle vuosi sitten mä kävin läpi jonkin sortin... noh, syömishäiriö on mielisairaus, joten sitä sanaa mä en käytä kevein perustein. Siitä ajanjaksosta mä kirjoitan kunnolla joskus ensi viikolla. Sain vihdoin sovittua koulupsykologin kanssa tapaamisen ja kysyn ihan ammattilaisen mielipidettä asiasta. Joka tapauksessa nykyään mä vaan yritän saada painoni putoamaan ilman paastoa ja ahmimista ja syyllisyyttä. Se on yllättävän vaikeaa.
Jo aika pitkään mä olen ostanut ja laittanut oman ruokani, niin tärkeää mulle on saada päättää mitä suuhuni pistän. Perus arkiruuassa mä suosin yksikertaisuutta, halpaa hintaa ja ennen kaikkea terveellisyyttä. En syö mitään, mikä ei ole täysjyvää ja mun ruokavalio on melko salaatti- ja kasvispainotteinen. Mä oikeasti nautin siitä, miten rehellisen terveelliseltä vain kurkulla päällystetty ruisleipä maistuu. Herää siis kysymys, että mikä siinä painonpudotuksessa on niin vaikeaa? Mun toinen intohimo: leipominen. Mä vietin kerran kolme tuntia kakkua leipomalla ja se oli ihanaa. Oikeastaan tää on se juttu joka aiheuttaa kaikki mun syömisongelmat: ristiriita terveellisyyden ihannoinnin ja herkullisten jälkiruokien rakastamisen välillä.

Kai mä yritän sanoa, että tämä blogi tulee kertomaan mun kamppailusta kohti siedettävää vartaloa ja onnellista elämää, mausteena ajatuksia vähän kaikenlaisesta. Tässä postauksessa ei ole kuvia, mutta pyrin laittamaan niitä seuraaviin kirjoituksiin. Myös reseptejä on luvassa, jos lukijat sitä toivovat. Mistä pääsemmekin seuraavaan asiaan, eli kommenttien kerjäämiseen. Tämä on ensimmäinen blogini, joten parrannettavaa löytyy varmasti. Olisi tosi kiva kuulla ylipäätään ihmisten fiiliksiä tästä.

Kiitos ja kumarrus, seuraavaan kertaan!